Lääkekuurin loppu?

(Maria Länsiö, toiminnanjohtaja, Tampereen ensi- ja turvakoti ry) Työelämän muutoksesta on puhuttu minun koko (pitkän) työurani ajan. Muutoksia on ollut monenlaisia, osa niistä on mennyt nopeasti ohi ja osa on jäänyt pysyäkseen. Johtajia on valmennettu muutokseen, mikä näkyy myös googlen maailmassa; sanalla muutosvalmennus tulee yli 11 000 osumaa. Onko muutos enää muutosta vai jatkuvasti päällä oleva tila, joka pitää hyväksyä osana arjen työtä?


Osa muutoksesta on varmasti mieluisaa ja asiat menevät parempaan. Vastaavasti moni meistä osaa nimetä muutoksia, joita on vähintään ihmetellyt. Yksi hämmentävä muutos lienee ylikorrektius. Tänä päivänä pitää olla erityisen tarkka miten sanansa asettaa ja tekonsa tekee. Kovin herkästi asioita tulkitaan ja mieli pahoitetaan. Ääriesimerkki lienee reilun vuoden takaa, kun Amazonille työskennellyt englantilainen mies pyysi esimieheltään vapaata henkilökohtaisista syistä. Esimies ei myöntänyt vapaata, minkä työntekijä koki loukkaavana (boss ”disrespected him”). Tästä suivaantuneena työntekijä sytytti paperinipun sytkärillä ja käveli pois. Tulipalo aiheutti 8 miljoonan punnan vahingot ja työntekijä tuomittiin neljän vuoden vankilatuomioon. Kova hinta maksaa mielensä pahoittamisesta.


Tämän päivän johtajien ja esimiesten pitää olla superherkkänä ja –tarkkana, ettei loukkaa ketään, mutta samaan aikaan johtajien pitää olla dynaamisia riskinottajia, jotka uskaltavat ottaa vaikeatkin asiat puheeksi ja tehdä rohkeita päätöksiä. Työpaikalla pitää viihtyä ja siksi huumori on tärkeää. Huumorintaju kuitenkin vaihtelee vahvasti yksilöittäin, ja se tekee huumorista todellisen taitolajin. Pahimmillaan väärin ymmärretty huumori voi johtaa Somessa myrskyyn, josta on mahdoton selvitä kuivin jaloin.

Luonnollisesti on hienoa, että työpaikoilla on havahduttu miettimään, miten puhumme toisillemme ja asiakkaille. Monet tavat ovat vuosien myötä pinttyneet kiinni, ja välillä niitä on hyvä ravistella. Itsellänikin on kokemusta tytöttelystä ja pukeutumistani on kommentoitu ikävästi. En ole kuitenkaan koskaan näitä kokenut niin vahvasti, että olisin niistä mihinkään älähtänyt. Olen ajatellut, että huutelu ja kommentointi kertovat enemmän huutelijasta kuin minusta. Joskus on vaan parempi antaa olla.


Ylikorrektiuden yksi ilmenismuoto on viranomaiskieli. Kelan ja verottajan koukeroiset tekstit ovat aina ihmetyttäneet, mutta ei heillä ole yksinoikeutta rikkaaseen suomen kielen käyttöön. Nuoriso on tietysti edellä kävijä kielen muuttamisessa. Nykyään ilmeisesti jokin erityisen hyvä asia on lit ja vastaavasti nolo asia cringe. Viranomaiset eivät ole ihan näin näppäriä, mutta nokkelia hekin. Hiljattain kuulin, että enää ei saisi puhua lääkekuurista (liian laitosmainen) vaan pitää puhua määräaikaisesta lääkemääräyksestä.



Viktor Frankl on todennut oivasti: ”Ihmiseltä voidaan vielä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä”. Kaiken muutoksen, ylikorrektiuden, herkkyyden ja mielensä pahoittamisen aikana onkin hyvä muistaa, että muutos lähtee minusta itsestä. Voin valita olla jarruna, kaasuna tai kytkin pohjassa vapaasti rullaten antaen asioiden tulla ja mennä. Itse menen aina vähän kroonisesti kaasu pohjassa muutoksista innostuen, mutta täytyy myöntää, että aion jatkossakin lääkärissä ja apteekissa toitottaa haluavani lääkekuurin. Olkoon se minun pieni kapinani ja mahdollisuuteni sanoa, että kyllä ennen oli paremmin.



Maria Länsiö, toiminnanjohtaja, Tampereen ensi- ja turvakoti ry