Lempeä katse loppuvuoteen

Updated: Dec 16, 2020

Tätä kirjoittaessani lumettomuus voimistaa kaamoksen otetta, koronauutisoinnin äänenpainot kovenevat ja sosiaalisia kohtaamisia kehotetaan rajaamaan minimiin. Joulun lähestyessä joudumme kohtaamaan tuttujen joulukiireiden ja järjestelyiden lisäksi uusia asioita: ketä uskaltaa tavata, kuinka läheisemme suhtautuvat siihen, jos rajaamme heidät jouluvieraiden ulkopuolelle, ja jääkö joku kenties kohtuuttoman yksin? Kuinka selviytyä jouluostoksista mahdollisimman vähällä altistuksella kauppakeskusten tungoksessa leviäville viruksille?


Miten irrottautua joululomalla arjesta, kun matkustaminen on rajoitettua ja erilaiset kulttuuritapahtumat ja harrastusmahdollisuudet ovat poissa laskuista? Miten palautua töistä ja ladata akkuja uuden vuoden haasteita varten, jos vaihtoehtona on pääasiassa joko viihtyä suoratoistopalveluiden tarjonnan äärellä tai ulkoilla kanssaihmisiä väistellen ja harmaan eri sävyjä ihastellen?



Syksyn monet haasteet


Takana on ollut haastava syksy, jossa olemme eläneet enemmän tai vähemmän varuillamme epidemian pahenemisen pelossa. Olemme ehkä reippaina suunnitelleet erilaisia tapahtumia ja kohtaamisia toivoen niiden toteutuvan, mutta valmistautuen samalla niiden peruuntumiseen tai siirtymiseen verkkoon. Olemme yrittäneet noudattaa suosituksia ja vähentää siten osaltamme epidemian leviämisen riskiä. Samalla olemme pyrkineet ylläpitämään mahdollisimman mielekästä elämää. Olemme pelänneet koronan tarttumista itseemme ja läheisiimme tietämättä kukaan, kuinka tiukan ja vaarallisen otteen sairaus meistä saisi kohdalle osuessaan.


Osalla on ollut huolta oman työpaikan tai oman yrityksen säilymisestä, kun taas osa on kärsinyt liiallisesta työn määrästä suhteessa omiin voimiin. Erityisesti terveydenhuollon henkilöstö on ollut kovan paineen alla. Myös yhteiskunnan kantokyky ja kestävyys ovat saattaneet huolestuttaa ja luoda varjoja tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen ylle. Koronaepidemia on lisännyt painetta pitää parempaa huolta luonnosta ilmastohätätilan jo vallitessa. Olemme epidemian jatkuessa näin pitkään kantaneet moninaista kuormaa, johon välillä turrumme ja sopeudumme, välillä tuskastumme. Puuskahdettuamme hetken turhautumistamme otamme jälleen lusikan kauniiseen käteemme ja jatkamme arkista matkaamme.


Kotona turvallisessa pesässä


Ehkä maalailin tuossa turhankin synkkää kuvaa syksystämme. Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn (7.12.2020) mukaan edellisvuoden kyselyyn verrattuna vastaajat olivat vähemmän huolissaan omasta terveydestään, läheisistään ja toimeentulostaan. Muiden maiden vaikeampi epidemiatilanne sekä runsas uutisointi lomautuksista ja yritysten konkurssiin ajautumisen riskeistä saattavat saada näkemään oman tilanteen hyvät puolet selkeämmin kuin kriisiä edeltävässä tilanteessa.


Osa meistä on ehkä ollut erityisen hyvin kotonaan koronarajoitusten luomassa turvallisessa pesässä. Etätyö on saattanut tuntua lähityötä vähemmän kuormittavalta. Vapaa-aikana ei ole tarvinnut lähteä edustamaan kaiken maailman kekkereihin ja kulttuuririentoihin. Mahdollisesti aiemmin suorittamiselta tuntuneen harrastamisen jääminen pois viikko-ohjelmasta on voinut olla vapauttavaa. Mahdollisuus hyggeillä kotona oikein luvan kanssa suosituksiin vedoten on saattanut olla monille hyvin helpottavaa ja palauttavaa. Koronan kanssa saatamme olla kaikki samoissa vesissä, muttemme samassa veneessä kuitenkaan.


Pysähdy katsomaan itseäsi ja toisia lempeästi


Mitä kaipaisit ja tarvitsisit juuri nyt, kun joulu on aivan nurkan takana ja vuosi lähenee vaihdettaan? Mikä tukisi sinun hyvinvointiasi ja jaksamistasi? Millä on sinulle eniten merkitystä juuri tässä kohtaa? Raahaudutko kohti joulunpyhien suomaa vapaata ajatuksenasi päästä sinne asti vaikka pää kainalossa? Voitko siirtää osan tehtävälistasi asioista tuonnemmaksi, tasata hengitystäsi ja alkaa jo vähän laskea mielesi ja kehosi kierroksia? Jos voimat ovat tiukalla, voitko priorisoida työn sekä vapaa-ajan asioista ne kiireisimmät ja tärkeimmät ja todeta, että onhan elämää vielä vuodenvaihteen jälkeenkin? Elämä ei tule koskaan valmiiksi, vaikka kuinka touhuaisimme ja uhraisimme oman hyvinvointimme ja ihmissuhteemme työn alttarille. Elämme joka tapauksessa keskeneräisyyden keskellä.


Vaikka sinulla ei olisikaan juuri nyt mahdollisuutta karsia elämääsi täyttäviä asioita, voit kuitenkin pysähtyä tarkastelemaan sitä, kuinka katsot itseäsi. Onko sinun mahdollista katsoa itseäsi hieman lempeämmin ja myötätuntoisemmin? Nähdä itsesi ihmisenä, joka ponnistelee elämänsä haasteiden kanssa parhaansa mukaan. Epätäydellisenä, virheitä tekevänä ja rajallisena, mutta kuitenkin hyvään pyrkien. Voitko katsoa myös lähellä olevia ihmisiä lempeästi, vaikka olisitkin heidän kanssaan eri mieltä?



Lempeän ja myötätuntoiseen katseen myötä lisääntyvä turvallisuuden tunne voi auttaa meitä mielentämään (mentalisoimaan) itseämme, ts. tutkimaan sitä, mitä ajatuksia, tunteita ja toiveita mielessämme liikkuu. Voimme yrittää pysähtyä uteliaana myös toisen ihmisen kohtaamiseen, työntää ennakko-oletuksemme sivummalle ja kysyä ja kuunnella hänen mielessään olevia ajatuksia, tunteita, aikomuksia ja motiiveja.


Silloin kun meillä on tilaa mielentää itseämme ja toisiamme jäykkien ennakko-oletusten toistamisen sijaan, meillä on mahdollisuus ymmärtää paremmin sekä itseämme että muita. Tämä tukee omien tarpeidemme ilmaisemista toisille ja tulemistamme kuulluksi toisten taholta. Tälle on kysyntää nyt joulun alla, kun pyrimme kuuntelemaan ja sovittamaan yhteen omia ja läheistemme toiveita.



Outi Hietanen

Erikoispsykologi, psykoterapeutti, työnohjaaja


0 comments