Onnistunut muutos nojaa viestintään

(Marja Merta, Viestinnän asiantuntija, Raitiotieallianssi) Arkiaamujen autopilotilla toimiminen lienee tuttua huttua meille kaikille. Kännykkä piippaa, ja siitä käynnistyy joka-aamuinen kilpajuoksu - herääminen, vastahakoisen puolison/lapsen/teinin/koiran repiminen sängystä, aamutoimet, puolijuoksua bussiin/auton rattiin/pyörän selkään, kohti päiväkotia/koulua/työpaikkaa…


Minuutinkin viive voi horjuttaa koko rakennelman. Paniikki iskee, kun hyvin ajoitettu suunnitelma kaatuu koiran oikutteluun, bussista myöhästymiseen tai siihen, että - yllätys, yllätys - tuttu suojatie on kadonnut! Missä se on?!


Arjen sankarin on vaikea hyväksyä muutosta, joka tupsahtaa eteen yllättäen. Mustunut mieli kirvoittaa ensi manausten jälkeen helposti kitkerän palautteen sille, joka moiseen holtittomuuteen on syyllistynyt. MIKSEI TÄSTÄ OLE TIEDOTETTU? KENELLE VOI VALITTAA?


Tampereella on rakennettu raitiotietä kolme vuotta. Tänä aikana kaupunkilaiset ovat kohdanneet muuttuvat liikennejärjestelyt ja ajoittain yötäpäivää jatkuneet rakennustyöt. Varsinkin keskustassa asuvia ja asioivia työt ovat haastaneet, normaalin arjen lisäksi. Muutoksesta on tullut osa maisemaa, kun historiaa ja tulevaisuutta tehdään kiivaaseen tahtiin yhtä aikaa.

Voisi siis kuvitella, että rakentamisesta vastaava Raitiotieallianssi olisi tähän mennessä jo hukkunut asukkaiden palautteisiin.

Väärä luulo.


Me Raitiotieallianssissa työskentelevät olemme koko projektin ajan saaneet palautteita harvinaisen vähän suhteessa hankkeen kokoon. Vaikka töitä on tehty keskustasta Hervantaan ja Taysin alueelle ulottuvilla alueilla, ja liikennejärjestelyjä muokattu parhaimmillaan jopa päivittäin, ei palautteita kuitenkaan ole tullut kuin joitakin kymmeniä kuukaudessa. Niistäkin suurin osa on neutraaleja kysymyksiä tai mielipiteitä.


Miten se on mahdollista?


Jo ennen päätöstä raitiotien toteuttamisesta ihmisiä tavattiin turuilla ja toreilla. Mielipiteitä kysyttiin ja kysymyksiin vastattiin, keskusteltiin avoimesti tulevasta. Heti rakentamisen alkaessa päätettiin ottaa reilusti etunojaa, jotta muutoksista tiedotettaisiin sidosryhmiä ajoissa. Yleisen ja medioiden kautta leviävän tiedotuksen lisäksi panostettiin suoraan työmailta tehtävään viestintään. Kerättiin sähköpostilistat ja selvitettiin koulujen yhteyshenkilöt. Ratikkareitin varrella sijaitsevat yritykset listattiin ja kivijalkafirmoissa käytiin erikseen hakemassa yhteystiedot sekä kerrottiin tulevasta. Työmaan henkilöstö on urakan edetessä poikennut ovella huikkaamassa, että huomisaamuna olisi sitten muutoksia sisäänkäynnissä. Yötyöt on tiedotettu lapuilla kiinteistöjen oville. Liikennejärjestelyistä on keskusteltu, työmaan tarpeita ja asukkaiden reunaehtoja on soviteltu.


Näiden toimien tuloksena muutosta on varmasti ollut helpompi sietää. Myös pelko arvaamattomista yllätyksistä lienee laantunut. Muutoksen voi hyväksyä, kun siitä tietää enemmän. Ajoissa saatu tieto auttaa sopeutumaan, muokkaamaan omia suunnitelmia ja virittämään sitä herätyskelloa viisi minuuttia aikaisemmaksi. Hyväksymistä helpottaa, kun joku kertoo, kauanko tämä vielä kestää. Muutosta kaduilla urakoivat puolestaan ovat oppineet matkan varrella yhä enemmän ennakoimaan – ja tiedottamaan paremmin. Sekin auttaa, kun työt valmistuvat ja uusi katu paljastuu puineen ja nurmiratoineen. Asukas ilahtuu positiivisen muutoksen edessä - tästähän tuleekin ihan hieno!



Muutos on mukana arjessa kun raitiotietä rakennetaan.

Totta kai myös virheitä sattuu. Jos yötöistä ei muistetakaan kertoa, palautetta tulee.

Seuraavalla kerralla se muistetaan.


Kokemuksemme on siis opettanut, että onnistunut muutos nojaa onnistuneeseen viestintään. Ote Raitiotieallianssin Twitteristä tältä syksyltä:


Sammonkadulla tehdään asfaltin sahausta keskiviikkoillasta torstaiaamuun liikennevalosilmukoiden asennusta varten. Pahoittelemme tästä aiheutuvaa melua, mutta työ on kuitenkin liikenteen vuoksi helpompi tehdä yöaikaan.”


Asukkaan vastaus:


Ei hätää. Arvostamme työtänne


Muutosviestijän sydäntä lämmittää. 😊


Viestinnän asiantuntija Marja Merta

Kirjoittaja vastaa Raitiotieallianssin viestinnästä sekä rakastaa raideliikennettä ja Tamperetta.